Ryhmätentti paniikkia!

Saimme syksyllä kuulla, että äidinkielessä olisi luvassa ryhmätentti. Suurimmalle osalle se oli aivan uusi tapa, ja aiheutti paitsi keskustelua, myös pientä paniikkia. Opettaja halusi tentin olevan "keskusteleva oppimistilanne" ja se tehtäisiin 3 hengen ryhmissä, jotka arvottaisiin ennen tentin alkua. Kukaan ei tietysti halunnut olla se, joka ei tiedä mitään. Facebookin puolella käytiin aktiivista keskustelua mahdollisista tenttikysymyksistä ja kirjoen tärkeistä asioista. Kovasti meitä mietitytti myös se, kuinka ryhmän kanssa yhdessä tekeminen onnistuu. Tiedättehän, että kaikkien kanssa ei löydä hyvää keskusteluyhteyttä tai saa ajatuksista samalla tavalla kiinni. Ja voihan olla, että asioista ollaan myös täysin eri mieltä. Miten silloin saadaan päätettyä mitä vastataan. Vastausaikaa oli vain kaksi tuntia ja se pelotti meitä myös. Miten ehdit keskustella ja kirjoittaa valmiiksi essee-vastaukset kahteen tai kuten tentissä sitten oli, kolmeen kysymykseen.

Minua mietitytti eniten se, miten pääseen ulos siitä paniikinomaisesta kuplasta, jossa aina tentin alussa olen. Kun saan kysymykset eteeni tuntuu pää aivan tyhjältä. Minä en muista yhtään mitään. Mutta kun olen hetken rauhoittunut, alan muistaa asioita ja rauhassa kirjoitan niitä ylös siinä järjestyksessä kun ne mieleen tulevat. Teen usein ajatus- tai miellekartan tyyppisen muistirungon jokaisesta kysymyksestä.

Ryhmät jaettiin tentin aluksi ihan perinteisellä jako kuuteen menetelmällä. Me emme yrittäneet vaihtaa paikkaa päästäksemme kaverin kanssa samaan ryhmään vaan kaikki seisoivat kiltisti (paniikissa) paikoillaan. Minulle kävi ryhmän suhteen hyvä onni ja keskustelu lähti nopeasti käyntiin. Sillä aikaa kun minä vielä painiskelin omassa kuplassani ryhmän toiset jäsenet aloittivat jäsentämään ensimmäistä vastausta. Koska kysymyksiä oli kolme ja meidän ryhmässä jäseniä neljä, päätimme tehdä koko tentin yhdessä. Ideat ylös, yksi on sihteeri ja sitten keskustelu käydään samalla kun kirjoitetaan. Meillä oli ryhmässä hyvä flow päällä ja koko ajan tunnelma vain parani. Aikataulun puolesta ehdimme juuri ja juuri valmiiksi. Kirjoittaminen käsin vie aika paljon aikaa. Onneksi ryhmässä oli kaksi hyvää ja nopeaa kirjoittajaa. Toinen yleinen tapa kolmen hengen ryhmissä oli keskustella aluksi yhdessä ja listata vastauksen runko ja sitten jokainen kirjoitti yhden vastauksen puhtaaksi.

Tentistä jäi hyvä mieli ja kokemuksena se oli avartava. Ja jos lähtökohta oli keskusteleva oppimistilanne niin sitä se juuri minusta oli. Muistan tentin asioista paljon enemmän kun perinteisessä versiossa luen kirjat ja suollaan vastauksia yksin muistista paperille.Mutta paljon tekee myös se, että olemme hyvin ryhmäytynyt joukko ja tunnemme toisemme. Ihan oudon ihmisen kanssa ainakin minulla olisi vaikeaa.

Tyhjästä on paha nyhjästä...Pannunalusta, jakkaraa, korua..

Muistikuvat teknisestä työstä eivät ole ruusuiset. Parijonossa kipittelimme yläasteen puolelle pimeään kellariin aivan liian isojen koneiden ääreen. Muistan, että teimme viestikapulan ja sellaisen vaneritontun :) Valinta tekstiilin ja teknisen välillä tehtiin silloin jo 3lk. jälkeen ja valinta oli minulle ihan selvä. Muistaakseni yksikään tyttö ei silloin valinnut teknistä, se ei tainnut olla tapana 1990-luvulla? Yläasteella teimme jonkin pienen vaihdon tekniseen. Tämä ei ehkä sitten teknisen opettajaa niin miellyttänyt...Tytöt jonoon, pora käteen ja 3h porasimme reikiä puuhun. Ja ei, me emme tehneet kynäsiiliä vaan porasimme seinään kiinnitettyyn puuhun reikiä edes vaihtamatta kertaakaan erikokoista terää. Ja opettaja itse häipyi johonkin. Piti meidän sitten tehdä jotain metallistakin, siitä muistan, että omani ja aika monen muunkin työn teki valmiiksi joku pojista. Opettajaa ei taaskaan näkynyt missään... Ehkä silmälläpidon ja välittömän valvonnan alaisuus olivat tuntemattomia termejä.

Aikuinen nainen on tutustunut sitten työkaluihin ja niiden käyttöön muutamassa kotiprojektissa. Mulla on jopa oma hiomakone ja työkalupakki :) Tykkään tehdä käsillä muutakin kun askarella, enkä pelkää koneita. Vaikka kaikki ei aina todellakaan mene niin kun Strömssössä. Ja meillä asuu mies, joka rakastaa erilaisia vempaimia ja käyttää niitä myös.

Raumalla teknisen työn demoja on ollut tähän mennessä kaksi. Sekä puu-, että metallipuolella ollaan päästy tutustumaan nykyajan opetukseen ja teetettäviin töihin Suuria ongelmia mulle tuottaa tehtävä, jossa pitää yhdessä keskustellen saada aikaiseksi vuosisuunnitelma yhdelle koululle, kaikille luokille yhdeksi lukuvuodeksi. Ideoita on kyllä netti pullollaan mutta kuinka homma sitten käytännössä menee? Kuinka paljon tunteja 3lk. tarvistee talouspaperitelineen tekemiseen? Entä kauanko menee 6lk. jakkaran suunnitteluun ja valmistamiseen? Miten muotoilu, materiaalioppi ja työsuunnittelu toteutetaan? Mites ne materiaalikustannukset? Yhteistyö tekstiilin kanssa? Selailin kirjahyllystä löytyvää Ok. Omin käsin kirjaa ja keräsin sieltä tähän muutaman vinkin. Ja sitten pari kuvaa kivoista miehen isän tekemistä töistä.

laatikkoleikkiä, kartan piirtämistä ja geokätköilyä

Päästiin viimeksi mantsassa tekemään karttoja Suomen maisema-alueista. Aloitimme laatikkoleikillä. Jokainen ryhmä sai tehdä laatikkoon oman alueensa maiseman. Tämä olis kiva toteuttaa myös oppilaiden kanssa. Laatikot, hiekkaa, kiviä, jäkälää, sammalta sekä paljon erilaisia askartelutarvikkeita. Aika nopeasti kuitenkin huomasimme, että tähän saa menemään aikaa vaikka viikon. On myös ihan eri asia tehdä Lappia kun Pohjanmaata. Ja oppilasryhmät pitäisi miettiä kunnolla, jotta kaikille riittäisi tekemistä eikä myöskään tulisi "hutaistuja" tai liian yksityiskohtaisia töitä.

Näistä laatikoista sitten lähdettiin piirtämään karttoja. Tämä työvaihe oli jaettu kolmeen osaan. Toki helpottaa kovasti mittakaavan pysymistä oikeassa kun piennennetään vähitellen. Oppilaat ei kuitenkaan ehkä jaksa piirtää kartaa kolmea kertaa peräkkäin. Mittakaavan miettiminen ja siinä pysyminen vaati jo vähän miettimistä. Minä olin itse Pohjanmaa-ryhmässä, joten korkeuseroja ei juuri tarvinnut miettiä :) Tarkoitus oli, että kartat olisi lopuksi mahdollisimman "oikeita" karttamerkkeineen. Valmiita töitä ja laatikkoja ihastellessa ryhmä sai kertoa muille alueelle tyypilliset piirteet, näkyikö jääkauden merkit ja tietysti keskusteltiin myös alueen elinkeinoista ja miksei kulttuuristakin. Nämä laatikoit toi ihan eritavalla esille ne tyypilliset asian kun vertaa esimerkiski kuvaan. Ja tässä oppilaat pääsevät tekemään ja suunnittelemaan itse. Ja käyttämään erilaisia materiaaleja.

Matsa loppui sitten geokätköilyyn tai siihen tutustumiseen. Sain yhden oikeankin löydön :) Tässä yhteydessä keskusteltiin siitä, onko geokätköilyä hyvä opettaa koko luokalle? Toisaalta voi saada oppilaat innostumaan tästä kivasta ja koukuttavasta harrastuksesta. Liikuntaa, luontoa, ongelmanratkaisua ja uusia sosiaalisia suhteita niille jotka kiinnostuu...Mutta sitten on se riski, että kätköjä rikotaan vain huvin vuoksi. Tämä on tietysti tosi ikävä ilmiö. Siksi olisi ehkä paras tehdä oppilaille omat kätköt jos haluaa kaikkien kanssa kätköillä. Ja vaikka sitten kerhon muodossa oikeita purkkeja etsimään niiden kanssa, jotka innostuu

.

Ryhmätyötä tekemässä

Mitä on ryhmätyö silloin kun välissä on satoja kilometreja ja tehtävänantokin vähintään epäselvä? Tehtävänä meidän nelihenkisellä ryhmällä oli valita jokin 5-6.lk fyken aiheista ja toteuttaa opetus rentouksella. Mielenkiintoista ja pelottavaa mutta ei sitten lopuksi ollenkaan hankalaa. Tosin vielä emme ole päässeet rentouttamaan ketään, että kaikki voi vielä mennä täysin pieleen :) Mutta aina voi ajatella kuten eräs omista loistavista opettajajistani. "Jos ei muuta niin aina voi toimia huonona esimerkkinä".

No siis toteutukseen. Jokainen meistä työskenteli itsekseen etsien materiaalia kukin tahoillaan ja sitten sähköpostilla kokosimme ajatuksia. Ja yllättävää kyllä aika äkkiä oli kossa tarinaa, kuvia ja musiikkia sekä soveltavat tehtävät aiheen jatkokäsittelyyn. Tässä netin avulla tehdyssä on yhtenä hyvänä puolena se, ettei tule ajauduttua keskustelemaan jostain ihan muusta kun oli tarkoitus. Samalla se kuitenkin on myös huono puoli koska omasta mielestäni myös ne parhaat ideat tulee kun ollaan oikeasti kasvotusten. Ja ryhmätyössä tarkoitan nimenomaan niitä työn värittäjä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tietotekstin ulkopuolelta. .

Tämä oli minulle ensimmäinen kokemus nykyisen kaltaisen moodlen käytöstä. Ainakin tässä tuo muokattava alusta toimii erinomaisesti ja keskustelunkin olisi sähköpostin sijasta voinut hyvin käydä myös täällä. Tosin silloin ne olisivat olleet kaikille näkyvillä. Sähköposti siis ehkä hiukan parempi tuossa alussa. Katsotaan nyt sitten loppuviikosta kuinka meidän käy kun ryhmätyö pitää esitellä. Ja onneksi teksti on mulla myös tulostettuna jos se vaikka mystisesti katoaisi jonnekin nettiavaruuteen :)