Ilman ohjetta tai kunnollista tehtävänantoa on hukassa!

Sen huomaa kyllä nopeasti käytännössä kun on pikkusen kiireessä tai huolimattomuuttaan antanut oppilaille huonot tai puutteelliset ohjeet. Eihän hommasta silloin tule yhtään mitään. Motivaatio tehtävän suorittamiseen on myös hakusessa kun ei oikein ole käsitystä, että mitä ja miten. Useinhan nämä vaillinaiset tai epäselvät ohjeet antaa juuri siitä itselle kaikkien helpoimmasta tai tutuimmasta asiasta. On vaikea aina muistaa, että oppilaalla ei ole välttämättä mitään aikaisempaa tietopohjaa johon nojata. Olen huomannut että opetan jopa matikkaa paremmin tai voisiko sanoa perusteellisemmin kuin historiaa. Koska joiudun paneutumaan asiaan huomattavasti enemmän enkä vedä liian suoria linjoja tai oleta että kuvaa näyttämällä koko homma on oppilaalle selvä.

Nyt mulla on itsellä just sellanen epätoivon reunalla vaappuva olo käsillä olevasta teknisestä piirrustuksesta, johon en saanut opettajalta tarvitsemaani opastusta ja selvää tehtävänantoa. Mutta koska mä olen aikuinen enkä peruskoululainen koitan selvitä tehtävästä. Taloutemme mies auttoi alkuun ja neuvoi mittakaavan laskemisessa. (Ja ei, hän ei tehnyt kuitenkaan tehtävää puolestani.) Keskustelut tehävästä muiden kanssa niin naamatusten kun facebookissakin. Taisin viikonloppuna avautua parin viinilasin jälkeen myös näitä työkseen tekeville ;) Harmittaa kun en ottanut paperia mukaan niin olisivat voineet vähän mua jelpata :) Tässä nyt on kasassa neljä eri versiota. Aina edellinen pikkuisen seuraavaa tarkempi ja kai parempi...

Tyhjästä on paha nyhjästä...Pannunalusta, jakkaraa, korua..

Muistikuvat teknisestä työstä eivät ole ruusuiset. Parijonossa kipittelimme yläasteen puolelle pimeään kellariin aivan liian isojen koneiden ääreen. Muistan, että teimme viestikapulan ja sellaisen vaneritontun :) Valinta tekstiilin ja teknisen välillä tehtiin silloin jo 3lk. jälkeen ja valinta oli minulle ihan selvä. Muistaakseni yksikään tyttö ei silloin valinnut teknistä, se ei tainnut olla tapana 1990-luvulla? Yläasteella teimme jonkin pienen vaihdon tekniseen. Tämä ei ehkä sitten teknisen opettajaa niin miellyttänyt...Tytöt jonoon, pora käteen ja 3h porasimme reikiä puuhun. Ja ei, me emme tehneet kynäsiiliä vaan porasimme seinään kiinnitettyyn puuhun reikiä edes vaihtamatta kertaakaan erikokoista terää. Ja opettaja itse häipyi johonkin. Piti meidän sitten tehdä jotain metallistakin, siitä muistan, että omani ja aika monen muunkin työn teki valmiiksi joku pojista. Opettajaa ei taaskaan näkynyt missään... Ehkä silmälläpidon ja välittömän valvonnan alaisuus olivat tuntemattomia termejä.

Aikuinen nainen on tutustunut sitten työkaluihin ja niiden käyttöön muutamassa kotiprojektissa. Mulla on jopa oma hiomakone ja työkalupakki :) Tykkään tehdä käsillä muutakin kun askarella, enkä pelkää koneita. Vaikka kaikki ei aina todellakaan mene niin kun Strömssössä. Ja meillä asuu mies, joka rakastaa erilaisia vempaimia ja käyttää niitä myös.

Raumalla teknisen työn demoja on ollut tähän mennessä kaksi. Sekä puu-, että metallipuolella ollaan päästy tutustumaan nykyajan opetukseen ja teetettäviin töihin Suuria ongelmia mulle tuottaa tehtävä, jossa pitää yhdessä keskustellen saada aikaiseksi vuosisuunnitelma yhdelle koululle, kaikille luokille yhdeksi lukuvuodeksi. Ideoita on kyllä netti pullollaan mutta kuinka homma sitten käytännössä menee? Kuinka paljon tunteja 3lk. tarvistee talouspaperitelineen tekemiseen? Entä kauanko menee 6lk. jakkaran suunnitteluun ja valmistamiseen? Miten muotoilu, materiaalioppi ja työsuunnittelu toteutetaan? Mites ne materiaalikustannukset? Yhteistyö tekstiilin kanssa? Selailin kirjahyllystä löytyvää Ok. Omin käsin kirjaa ja keräsin sieltä tähän muutaman vinkin. Ja sitten pari kuvaa kivoista miehen isän tekemistä töistä.