Mihin iltani kulutan?

Etäopiskeluviikoilla ei ole mitään järkeä edes miettiä mihin ilta kuluu. Kun lapset on haettu hoidosta, syöty päivällinen, siivottu jäljet (lapset katsovat Pikkukakkosta). On aika jonkun lähteä johonkij harrastukseen/kauppaan/ulkoilemaan ja sitten taas iltapesut, palat ja lasten nukuttamiset. Hups! Kello onkin jo kymmenen ja vähintään yksi pyykkioperaatio tekemättä.

Mitä tekee äiti ja aikuinen opiskelija koulupäivän jälkeen silloin kun olen täällä Raumalla? Netin, telkkariohjelmien ja kirjojen äärelle olis niin helppo jäädä. Käpertyä rauhassa peiton alle ja viettää siellä koko ilta kun kerrankin rauhassa saisi. Vähän suklaata tai lasi viiniä kylkeen niin olohan olis ihan kun lomalla. Kotona joko halutaan vaihtaa toiseen ohjelmaan tai sitten huudetaan ja melskataan niin kovaa, ettei katsomisesta tai lukemisesta tule mitään.Tai vähintäänkin on tiskiä tai pyykkiä, joka pitäisi hoitaa johonkin suuntaan. Etenkin nämä opiskelupäivät kun on aamulla lähtenyt varhain ajelemaan ja takana on pitkä päivä ilman kunnollista ruoka- ja kahvitaukoa.  Kotiinpäästyä ja syötyä väsyttää niin valtavasti....Eikä kukaan edes häiritse jos vähän nukkuu.

Olen yrittänyt täällä ollessani tehdä edes jotain tehokasta ja järkevää. Tänään katselin läpi vähän koulujuttuja ja kävin kaupassa hakemassa huomiselle eväitä, koska taaskaan ei ole ruokatuntia ja edessä on vielä pitkä kotimatka. Olen myös yrittänyt keskittää näille illoille liikuntaharrastusta, jolloin se ei ole perheen ajasta poissa sitten kotona. Olisi tehnyt mieleni ulos mutta koska ilta kylmeni ja merituuli on täällä aivan yhtä ikävä kun kotonakin ja minä puutteellisin varustein, niin en lähtenyt. Sain kuitenkin rullattua joogamaton lattialle ja tehtyä oman harjoitukseni. Vanhan joogamaton tuominen tänne on ollut aivan loistava juttu. Selkä ja niskat kiittää päivän istumisesta.

Mulla on uusi kämppis

Soluasumiseen kuuluu vaihtuvat ihmiset. Joskus ne vaihtuvat nopeasti joskus taas saat asua samojen kanssa pitkäänkin. Minä sain kuukauden asumisen jälkeen yhden uuden kämppiksen. Alku ainakin vaikutti oiken lupaavalta vaikka meillä onkin melkoinen ikäero. Kivan tuntuinen ja minulle sopivan puhelias. Tosin tämäkin taitaa olla linnoittautujatyyppi :) Edelleen olen ainoa jolla on avoimet ovet kun olen huoneessani. Minä en muutenkaan pidä suljetuista tiloista ja olen mieluummin selvästi kotona kun ovet takana piilossa. Toki, jos puhun puhelimessa, kuunetelen musiikkia tai katson televisota äänet suurella, suljen oven.

Ja mikä tärkeintä meidän puhtaanapitonäkemyksemme ovat samalla tasolla. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on soluasumisessa ehkä se tärkein pointti. Jos ei siis ole lähtökohtaisesti hakemassa itselleen ystävää tai halua asua sellaisen kanssa. Ja huoltomieskin oli poissaollessani käynyt korjaamassa ilmoittamani viat :) Nyt kelpaa taas laskea vettä, vessaankin saa valot ilman väkivaltaa ja ulko-ovikin menee helposti lukkoon.

Kuukausi takana

Opiskelijaelämää on takana kuukaudenpäivät. Ja mitkäs on fiilikset? Kaikin puolin tuntuu tosi hyvältä, vaikka aivojen opiskelumoodiin säätäminen hiukan kestää ja ensimmäinen tenttikin jännittää. Kirjalliset tehtävät ja luennot ovat olleen varsin opettavaisia. Muutenkin on erittäin positiivinen fiilis opintojen hyödyllisyydestä. Tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että saan kouraani paperin, jolla todistan pätevyyteni virkahaussa. Ainakin tähän mennessä opiskelu on keskittynyt mahdollisimman laajan pääoman keräämiseen tulevaa varten. Ja vielä niin, että ideat ja tuotokset pyritään jakamaan kaikille muillekkin. Oikein odotan sitä kun pääsee kokeilemaan ensin harjoittelussa, ja sitten työelämässä näitä saatuja eväitä.

Mulla oli yksi opiskelukaveri, joka halusi aina vain luennot ja tentin. Jos piti kirjoittaa silloin 2000-luvulla muotiin tullut luentopäiväkirja, hän poistui kurssilta. Itsellekkin tuntui joskus helpommalta vain tenttiä ja unohtaa sitten seuraavalla viiikolla lukemansa. Erityispedan opinnoissa jo vähän väläyteltiin ongelmaperusteista oppimista ja se tuntui kivalta vaihtelulta tenttiin lukemiseen. Vielä historian didaktiikan opinnoissa tuntui siltä, että ne olivat jotenkin irrallaan auskultoinnista. Nyt on ihan eri mielikuva siitä mitä ainadidaktiikka on.

Ja vaikka mua kaikkein eniten jännittää musiikki ja ne piano-opinnot, niin mielenkiinnolla ja avoimin mielin sitäkin kohti. Motto voisikin tälle vuodelle olla Opiskele ihmetellen! Nyt aloittelemme kahden muun kanssa äikän lukuvuosisuunnitelmaa, mikä sekin vaikuttaa erinomaiselta tavalta tarkistaa opiskelijoiden ops tuntemusta, yhdistettynä käytännön toteutukseen.

Ja Rauma noin muuten on vielä vaikuttanut oikein kivalta paikalta. Ollaan porukalla käyty leffassa ja syömässä. Mikä parasta mun ei tarvi sovitella omaa haluani leffaan tai ravintolaan kenenkään toisen menoihin :) Jihaa! Tää on ihan luksusta perheenäidille. Kelloa ei valttämättä tarvitse katsoa koko iltana. Syön, urheilen, luen ja seikkailen netissä just silloin kun haluan. Nyt olis vielä testaamatta Rauman joogasali :) Ja uusi kämppiskin taitaa odotella ensiviikolla.

Solu ei houkuta

Miksi soluasuminen ei houkuttele enää edes uusia opiskelijoita? Luulisi että aluksi olisi helppoa asua yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa. Ainahan kuulee sen sanonnan että silloin ei ainakaan tarvitse olla uudella paikkakunnalla yksin ennen kuin löytää ne "omat" ystävänsä. Mutta ainakaan tämän viikon perusteella se ei pidä paikkaansa. Vaikka kämppikseni ovatkin kotona, pysyvät ovet visusti kiinni. Ja minulla on silloin sellainen olo kun olisin hotellissa, jossa suihku ja vessa on käytävällä. Tunne ei ole turvallinen vaan epämiellyttävä. Toki tähän ikään on ehtinyt jo huseerata monessa keittiössä itsekseen ja oleskella 20 neliötä suuremmassa lukaalissa. Ja luoda ne omat tavat toimia etenkin siivouksissa ja siisteyden pitämisessä. Olemmeko siis jo niin pienestä saakka tottuneet siihen kuuluisaan omaan tilaan ja tapaan toimia että yhteisasuminen koetaan vieraaksi. Etenkin jos kämppiksiä ei saa itse päättää.

Aikaisemmat solukokemukseni ovat varsin positiivisia. Asunto oli suhteellisen siisti ja ne kaksi muuta tyttöä oikein mukavia. Parhaita ystäviä meistä ei tullut, mutta iltaisin oli mukava ohimennen pysähtyä juttelemaan hetkeksi.

Tänään kävimme porukalla opiskelijariennoissa :) aikuismaisesti leffassa ja sen jälkeen pihvipaikassa syömässä. Mutta koska huomenna on vielä maantiedon luentoja klo 9-16 ei kukaan edes lausunut ääneen ajatusta baari-illasta. Nyt laukkua pakkaamaan sillä huomenna kutsuu koti :)