Soluasumiseen kuuluu vaihtuvat ihmiset. Joskus ne vaihtuvat nopeasti joskus taas saat asua samojen kanssa pitkäänkin. Minä sain kuukauden asumisen jälkeen yhden uuden kämppiksen. Alku ainakin vaikutti oiken lupaavalta vaikka meillä onkin melkoinen ikäero. Kivan tuntuinen ja minulle sopivan puhelias. Tosin tämäkin taitaa olla linnoittautujatyyppi :) Edelleen olen ainoa jolla on avoimet ovet kun olen huoneessani. Minä en muutenkaan pidä suljetuista tiloista ja olen mieluummin selvästi kotona kun ovet takana piilossa. Toki, jos puhun puhelimessa, kuunetelen musiikkia tai katson televisota äänet suurella, suljen oven.
Ja mikä tärkeintä meidän puhtaanapitonäkemyksemme ovat samalla tasolla. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on soluasumisessa ehkä se tärkein pointti. Jos ei siis ole lähtökohtaisesti hakemassa itselleen ystävää tai halua asua sellaisen kanssa. Ja huoltomieskin oli poissaollessani käynyt korjaamassa ilmoittamani viat :) Nyt kelpaa taas laskea vettä, vessaankin saa valot ilman väkivaltaa ja ulko-ovikin menee helposti lukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti