Miksi soluasuminen ei houkuttele enää edes uusia opiskelijoita? Luulisi että aluksi olisi helppoa asua yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa. Ainahan kuulee sen sanonnan että silloin ei ainakaan tarvitse olla uudella paikkakunnalla yksin ennen kuin löytää ne "omat" ystävänsä. Mutta ainakaan tämän viikon perusteella se ei pidä paikkaansa. Vaikka kämppikseni ovatkin kotona, pysyvät ovet visusti kiinni. Ja minulla on silloin sellainen olo kun olisin hotellissa, jossa suihku ja vessa on käytävällä. Tunne ei ole turvallinen vaan epämiellyttävä. Toki tähän ikään on ehtinyt jo huseerata monessa keittiössä itsekseen ja oleskella 20 neliötä suuremmassa lukaalissa. Ja luoda ne omat tavat toimia etenkin siivouksissa ja siisteyden pitämisessä. Olemmeko siis jo niin pienestä saakka tottuneet siihen kuuluisaan omaan tilaan ja tapaan toimia että yhteisasuminen koetaan vieraaksi. Etenkin jos kämppiksiä ei saa itse päättää.
Aikaisemmat solukokemukseni ovat varsin positiivisia. Asunto oli suhteellisen siisti ja ne kaksi muuta tyttöä oikein mukavia. Parhaita ystäviä meistä ei tullut, mutta iltaisin oli mukava ohimennen pysähtyä juttelemaan hetkeksi.
Tänään kävimme porukalla opiskelijariennoissa :) aikuismaisesti leffassa ja sen jälkeen pihvipaikassa syömässä. Mutta koska huomenna on vielä maantiedon luentoja klo 9-16 ei kukaan edes lausunut ääneen ajatusta baari-illasta. Nyt laukkua pakkaamaan sillä huomenna kutsuu koti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti