Ensimmäinen liikkatunti takana. Siinä ei tullut juurikaan hiki koska aloitimme luennolla siitä, mitä koululiikunta ja liikunnanopetus on. Tai siitä oli tarkoitus aloittaa. Koululiikunta osoittautui aiheeksi, joka kirvoitti sellaisen määrän kysymyksiä ja keskustelua että pääsimme ensimmäiseen diaan. Melko kova oli hajonta Suomen kouluissa, miten liikunnanopetus kouluissa tapahtuu ja mitä opetetaan. Opetussuunnitelma mainitsee yhden lajin ja se on uinti. Muut opetussuunnitelman tavoitteet voi saavuttaa monien eri lajien tai liikkumisen kautta. Liikuntaa ohjaa kouluissa varmasti myös opettajan oma mielenkiinto tiettyjä lajeja kohtaan.
Itse olen ollut aina innokas ja kokeilunhaluinen, Ja kiitos vanhempieni myös oikeilla varusteilla matkassa. Minua opettajana on kovasti surettaneet ne lapset, jotka yrittävät opetella hiihtoa tai luistelua täysin vääränlaisilla ja huonokuntoisilla välineillä. Onneksi monesta koulusta löytyy lainavehkeet ja nykyään jopa parempikuntoisena kuin liikkumattoman perheen kaapista kaivamat. Minulle liikunta oppiaineena on ollut aina mieluisa vaikka en niin hyvä missään erityisessä lajissa ollutkaan.
Ja tästä sitten päästäänkin liikunnan arviointiin, mikä aiheutti kovasti keskustelua. Miten alakoulun liikuntaa pitäisi arvioidoa? Saavatko jalkapalloilijat tai ballerinat aina automaattisesti kympin? Tämä on asia, joka minua joskus kouluaikana ärsytti. Arvosanaan kahdeksan saa, kun yrittää aina parhaansa ja on motivoitunut. Ei tarvitse osata lajia teknisesti oikein tai olla siinä hyvä. Entä sitten jos ei yritä mutta osaa? Tai jos on huippuhiihtäjä mutta telinejumppa ei kiinnosta tai lentopallo onnistu. Tärkein pointti keskustelussa oli arviointikriteerien miettiminen ja niiden kertominen niin lapsille kuin vanhemmille. Jotta vältyttäisiin tooivonmukaan niiltä lukuisilta soitoilta todistustenjon jälkeen.
Mites se oma liikunnanopetus sitten? Vaikka tykkään kovasti liikunnassa ja sen opettamisesta, olen huomannut kuinka vaikeaa se voi olla. Miten rakennan tunnin niin, että se motivoi oppilaita. Miten harjoitellaan? Yhdessä? Erikseen? Leikin? Pelin vai minkä kautta? Ja kun tavoitteena olisi kuitenkin säilyttää jokaisella liikkumisen ilo. Tämä puoli liiikkumisessa on tullut meidän perheessä kesän aikana hyvin esille. Ohjaavalla aikuisella/opettajalla/valmentajalla/vahemmalla on todella suuri merkitys kuinka lapsi kokee liikunnan ja ennenkaikkea itsensä liikkujana. Huomenna innokkaana pallopelejä kohden :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti