Palloilua

Liikuntatunti aloitettiin täpinöinnillä pukuhuoneessa...Tää on jännää? Mitähän me tehdään? Liikutaanko oikeasti? Ja tietysti keskusteluun mahtuu niitä ikäviä muistoja koulun liikkatunneilta. Ja joo, liikuttiinhan me :) Alkulämmittelyissä tuli jo ihan valtavan kuuma ja sydän hakkasi. Pari kertaa piti vilkaista rannetta. Mikähän mun syke on? Mut kato eihän mulla olekkaan sykemittaria. Olen liikkumassa liikunnan ilosta, en kaloreiden kulutuksen tai maksimisykkeen saavuttaakseni. Pelaan innoissani polttopalloa eri variaatioin, juoksen hippaa karkuun niin lujaa kun pääseen ja unohdan kuinka paljon oikeastaan sinä aikana teenkään. Paitsi että hengästyn, joudun käyttämään koordinaatiokykyä, tasapainoilemaan, reagoimaan nopeasti (liikkeelle, pysähtyminen) heittämään ja ottamaan kiinni. Minun ja varmasti aikamonenkin aikuisen liikunta pyörii mittareiden ja erilaisten apsien ympärillä...Kuten yksi ystsävä kerran sanoi: "Tuntuu, ettei ole tehnyt mitään jos ei suoritusta mittaa ja rekisteröi ja ehkä julkaisekin jossain." Missä ovat aikuisten peli/leikkitunnit? En toisaalta yhtään ihmettele, että aikuiset haluavat pelailla jossain ns.höntsäporukassa huvikseen.

Alakoulussa olisikin erityisen tärkeää muistaa liikkumisen ilo ja riemu lajien teknisen osaamisen sijasta. Viime viikolla oli lapseni ensimmäinen telinevoikka taas kesän jälkeen. Salista kuului käytävälle tuon tuosta riemunkiljahduksia ja ulos tuli hikinen ja suu korviin saakka hymyilevä pikkupoika. Ja äiti oli todella iloinen. Nimittäin kesän jalkapalloharjoitusten jälkeen poika oli siinä uskossa, että hän ei osaa ja on hidas. Toivon, että nämä kasvojen ilmeet säilyvät minulla ikuisesti muistissa omassa työssäni.

Liikkumisen ohella tunnilla käytiin läpi monta opettamiseen liittyvää asiaa. Miten oppilaat järjestetään ohjeiden antamisen ajaksi. Itse olen käytännössä oppinut, ettei rivissä seisominen aina toimi. Ja alkuleikit olisi hyvä olla sellaisia, jotka vähän jo harjaannuttavat lajiin tai välineeseen. Ja yhteen tuntiin kannattaa ottaa pari kolme erilaista alkulämmittelyä/leikkiä. Helpotusta tuli myös sitten siihen itseäni usein askarruttaneeseen kysymykseen, pitääkö esim. palloilussa pelata tarkoilla säännöillä? No ei tarvitse. Yksinkertainen on parasta. Tokihan aina löytyy ne lajin harrastajat, jotka urputtavat sääntöjen "vääryydestä". Mutta ope on kuitenkin pomo ja päättää miten tehdään ja milloin peli vihelletään poikki. Mutta näillä helpoilla säännöillä ja pienillä peleillä mahdollistetaan kaikkien osallistuminen myös peliin. Varmasti kaikki muistavat omasta kouluajastaan esimerkiksi ne jalkispelit, jossa pari kolme oppilasta pelaa ja muut seisoskelevat tai juoksevat rinnalla pääsemättä koskaan palloon.