Kun täytyy koskettaa toista liikuntatunnilla

Tuossa jo aiemmin tuli esiin ajatuksia toisen ihmisen koskemisesta liikunnan puitteissa. Meistä jokaisella on joku mielikuva tai ajatus siitä, miltä toiseen koskeminen liikunnan puitteissa tuntuu. Törmäyksiä ja muksahduksia tulee tietysti tuon tuosta ja niihin olemme tottuneet. Parityöskentely kaverin kanssa sopii varmasti melkein kaikille. Mutta entä sitten oudompien tai sellaisten kanssa, joista ei oikein pidä. Minä koen epämiellyttäviksi kohtaamiset outojen ja uusien ihmisten kanssa jos he ovat tottuneet halaamaan tai antamaan poskisuudelmia tavatessa. Kestän sen mutta se ei tunnu mukavalta. Joogatessa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että ohjaaja tulee korjaamaan kehon asentoa enkä mene siitä enää sekaisin. Tuttujen ja ystävien kanssa halaaminen on luonnollinen osa tervehdystä tai onnittelua. Huomaan, että olen opettajana tehnyt tässä kohdassa virheitä. Edennyt liian nopeasti sellaisiin harjoituksiin, joissa otetaan kontaktia toisiin. Enkä ole myöskään aina kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen kokevatko oppilaat olonsa turvalliseksi toimia näin.  Toiset oppilasryhmät ovat jo niin ryhmäytyneitä ja tuntevat toisensa hyvin jolloin voi edetä nopeammin.

Me pääsimme kokeilemaan nassikkapainia, jossa luonnollisesti ollaan lähellä toista ja koskettamaankin joutuu. Aloitimme tunnin tekemällä itsenäisiä lämmittelyitä. Kaikki tekivät samaan aikaan omaan kehoonsa keskittyneenä. Seuraavaksi siirryttiin matalan kynnyksen kontaktiin, jossa kaverin liikkumista yritettiin estää tai kaveria yritettiin työntää pois. Vähitellen edettiiin siihen, että paria otetiin kunnolla kiinni. Kun harjoitukset etenivät vähitellen ja aina aloittaen saman parin kanssa ei parin vaihtuminenkaan tuntunut hankalalta. Alkuksi kukaan ei varmasti olisi uskonut laulavansa polvillaan jänis istui maassa ja hierovansa "autopesukaistaa" konttaavan selkää. Saati sitten, että olisi vapaaehtoisesti, selvinpäin julkisella paikalla kontannut muiden välissä hierottavana. Mutta kun tuntee olonsa turvalliseksi ja tunti on edennyt pikkuhiljaa vaativampaan, tämä oli oikein sopiva loppurentoutus.

Tänään pääsimme kokeilemaan erilaisia fyysisiä harjoituksia draamakasvatuksen parissa. Nyt tuntui jo paljon rennommalta aloittaa koko hommaa. Näissä fyysisissä lajeissa tai jos niitä käytetään työkaluina johonkin muuhun on erittäin tärkeää ryhmäyttää oppilaat ensin kunnolla ja luoda säännöt minkä puitteissa toimitaan.